Digitoidut kotivideot talteen: näin arkistoit videot kotona

Kun kasetit on digitoitu, moni laittaa muistitikun laatikkoon kasettien viereen ja pitää asiaa hoidettuna. Digitaalinen tiedosto ei kuitenkaan säily itsestään. Muistitikku voi hajota, kovalevy voi pudota lattialle ja latauslinkki vanhenee. Jos videoista on olemassa vain yksi kopio, ne ovat yhtä haavoittuvaisia kuin kasetti hyllyllä.

Lyhyt vastaus: pidä videoista vähintään kolme kopiota, kahdella eri tallennusvälineellä, ja yksi kopio jossain muualla kuin kotona. Tarkista kopiot kerran vuodessa. Alla käyn läpi, miten tämä onnistuu käytännössä.

Mitä saat minulta digitoinnin jälkeen

Toimitan digitoidut videot joko muistitikulla, ulkoisella kovalevyllä tai latauslinkkinä pilvipalvelun kautta. VHS-kasetit tallennan MP4-muotoon (H.264), joka toimii Windows- ja Mac-koneissa, puhelimissa ja useimmissa älytelevisioissa.

MiniDV-kasetit tallennan AVI-muotoon. MiniDV on jo valmiiksi digitaalinen formaatti, ja AVI-tiedosto säilyttää kasetin kuvan sellaisenaan. Se sopii hyvin arkistokopioksi ja videoeditointiin, mutta kaikki televisiot ja puhelimet eivät toista sitä. Jos haluat MiniDV-videot myös MP4-muotoon helpompaa katselua ja jakamista varten, teen muunnoksen erillisestä maksusta.

Muistitikut ja kovalevyt alustan exFAT-muotoon, jotta myös yli neljän gigatavun videotiedostot mahtuvat niille ja laite toimii sekä Windowsissa että Macissa.

Kannattaa varata tilaa reilusti. Tallennan VHS-videot noin 10 Mbps bittinopeudella, jolloin tunti videota vie noin 4,5 gigatavua. Kolmen tunnin kasetti on siis noin 13 gigatavun kokoinen, ja kymmenen kasetin perhearkisto voi viedä helposti 50–100 gigatavua. MiniDV:n AVI-tiedostot ovat selvästi isompia, noin 13 gigatavua tunnissa, joten niille kannattaa varata kovalevy.

Muistitikku on hyvä toimitusväline, mutta huono ainoa arkisto

Muistitikku on kätevä: sen voi laittaa suoraan television USB-porttiin ja katsoa videot heti. Pitkäaikaiseen säilytykseen se ei silti ole paras paikka. Muistitikut ja muistikortit on tehty tiedon siirtämiseen, eikä niitä ole suunniteltu säilyttämään tietoa vuosikymmeniä virrattomana laatikossa. Ne myös katoavat helposti, koska ne ovat pieniä ja näyttävät kaikki samalta.

Käytä muistitikkua katselukopiona. Siirrä videot sen lisäksi ainakin kahteen muuhun paikkaan.

Ulkoinen kovalevy: tilaa paljon, mutta kopio tarvitaan silti

Ulkoinen kovalevy on hyvä kotiarkisto, koska sille mahtuu koko perheen videot ja valokuvat. Kannattaa kuitenkin miettiä, kumman levytyypin valitsee.

Jos levy on tarkoitus jättää kaappiin ja kytkeä koneeseen vain harvoin, perinteinen pyörivä kovalevy (HDD) on yleensä parempi valinta. Se tallentaa tiedon magneettisesti, ja tieto säilyy levyllä vuosia myös ilman virtaa. HDD on kuitenkin mekaaninen laite, joka voi hajota pudotessaan tai iän myötä, joten sitä pitää käsitellä varoen.

SSD-levy on nopea ja kestää kolhuja paremmin, mutta se tallentaa tiedon samalla tekniikalla kuin muistitikku. Virrattomana säilytetyn SSD-levyn tiedot voivat alkaa heiketä muutamassa vuodessa, etenkin jos levy on vanha tai sitä säilytetään lämpimässä. SSD sopii hyvin levyksi, jota käytetään säännöllisesti, mutta laatikkoon unohdettavaksi arkistoksi sitä ei kannata valita.

Muutama käytännön asia kovalevyn kanssa:

• Säilytä levy kuivassa ja huoneenlämmössä, ei autotallissa tai kylmällä ullakolla.
• Irrota levy aina tietokoneen “Poista laite turvallisesti” -toiminnon kautta. Etenkin exFAT-muotoinen levy voi vioittua, jos johdon vetää irti kesken kirjoituksen.
• Kytke levy koneeseen vähintään kerran vuodessa ja avaa muutama video. Näin huomaat vian ajoissa, kun muut kopiot ovat vielä kunnossa.

3-2-1-sääntö: kolme kopiota, kaksi välinettä, yksi muualla

Ammattilaisten varmuuskopiointisääntö sopii hyvin myös kotiin:

1. Pidä videoista kolme kopiota.
2. Säilytä ne vähintään kahdella eri tallennusvälineellä, esimerkiksi tietokoneella ja ulkoisella kovalevyllä.
3. Pidä yksi kopio kodin ulkopuolella.

Kodin ulkopuolinen kopio suojaa tulipalolta, vesivahingolta ja murrolta. Se voi olla pilvipalvelussa (esimerkiksi OneDrive, Google Drive tai iCloud) tai vaikka toinen kovalevy, joka on säilytyksessä vanhempien tai sisarusten luona. Kotivideoiden kohdalla helpoin ratkaisu on usein jakaa kopio sukulaisille. Heitä videot kiinnostavat joka tapauksessa, ja samalla arkisto on tallessa kahdessa eri osoitteessa.

Jos sait videot latauslinkkinä, lataa ne omalle koneelle heti, kun linkki tulee. Älä jätä linkkiä ainoaksi kopioksi.

Nimeä tiedostot niin, että ne löytyvät vielä 20 vuoden päästä

Nimi “Kasetti_07.mp4” kertoo vähän, kun sitä katsoo vuosien päästä. Parempi nimi alkaa vuodella ja kertoo, mitä videolla on:

• 1994-06_juhannus_mummola.mp4
• 1998-12_joulu_ja_Annan_syntymapaiva.mp4

Kun nimi alkaa vuodella ja kuukaudella, tiedostot järjestyvät kansiossa automaattisesti aikajärjestykseen. Jätä ääkköset ja erikoismerkit pois tiedostonimistä, niin ne toimivat kaikissa laitteissa ja pilvipalveluissa.

Tee kansioon lisäksi tavallinen tekstitiedosto, esimerkiksi sisallysluettelo.txt, johon kirjaat lyhyesti, keitä videoilla on ja mitä niissä tapahtuu. Kasetin kyljessä ollut käsin kirjoitettu tarra kannattaa kirjata samaan tiedostoon. Tämän tekeminen vie illan, mutta lapsenlapsille se on arvokkain osa arkistoa.

Älä muokkaa alkuperäisiä tiedostoja

Pidä digitoidut tiedostot koskemattomina ja tee muokkaukset aina kopioon. Jos haluat leikata videosta koosteen tai lähettää pätkän WhatsAppissa, ota kopio ja muokkaa sitä. Viestisovellukset ja monet editorit pakkaavat videon uudelleen, jolloin kuvanlaatu heikkenee joka kerta. Alkuperäinen tiedosto on paras versio, joka videosta on olemassa, eikä sitä saa takaisin, jos sen päälle tallentaa.

VHS-videoiden tiedostomuotoa ei tarvitse muuntaa. MP4 ja H.264 ovat nykyään yleisimmät videoformaatit, ja niiden toistaminen onnistuu tulevaisuudessakin. Jos MiniDV-videoistasi on sekä AVI- että MP4-versio, säilytä molemmat: AVI on alkuperäinen arkistokopio ja MP4 katselukopio.

Siirrä arkisto uudelle levylle muutaman vuoden välein

Tallennusvälineet vanhenevat samaan tapaan kuin kasetit aikanaan. Kun ostat uuden tietokoneen tai kovalevyn, siirrä arkisto samalla sille ja tarkista, että videot aukeavat. Vanha levy voi jäädä yhdeksi kopioista, kunhan se toimii.

Pitäisikö kasetit heittää pois digitoinnin jälkeen?

Se on oma päätöksesi. Digitoitu tiedosto on käytännössä se versio, jota katsotaan, koska kasetti heikkenee joka toistokerralla ja toimivia videonauhureita on yhä vähemmän. Moni haluaa silti pitää alkuperäiset kasetit muistona. Jos säilytät ne, pidä ne pystyasennossa, kuivassa ja poissa auringonvalosta ja magneeteista.

Usein kysyttyä

Riittääkö, että videot ovat muistitikulla?

Ei riitä. Muistitikku on hyvä katselukopio, mutta siitä pitää olla vähintään kaksi muuta kopiota, esimerkiksi tietokoneella ja pilvipalvelussa tai toisella kovalevyllä.

Kuinka paljon tilaa digitoidut videot vievät?

Noin 4,5 gigatavua tunnissa, kun bittinopeus on 10 Mbps. Kymmenen kasetin arkistolle kannattaa varata vähintään 100 gigatavua, ja kovalevyn hankkiminen kannattaa, jos digitoitavaa on paljon.

Kuinka usein varmuuskopiot pitää tarkistaa?

Kerran vuodessa riittää. Kytke levyt koneeseen ja avaa muutama video jokaisesta kansiosta. Jos jokin kopio ei aukea, korvaa se heti ehjästä kopiosta.

Voinko katsoa videot suoraan televisiosta?

Useimmat älytelevisiot toistavat MP4-tiedostoja suoraan USB-muistitikulta tai -kovalevyltä. Vanhemmissa televisioissa kannattaa kokeilla ensin yhdellä tiedostolla. MiniDV-kasettien AVI-tiedostot eivät välttämättä toistu televisiossa. Niistä saat erillisestä maksusta MP4-version, joka toimii televisiossakin.

Missä muodossa MiniDV-kasetit toimitetaan?

AVI-muodossa, joka säilyttää MiniDV-kasetin kuvan sellaisenaan. Muunnos MP4-muotoon laskutetaan erikseen.

---

Jos kasetit odottavat vielä kaapissa, tuo ne Alajärvelle tai lähetä ne postitse. Lue lisää VHS- ja MiniDV-kasettien digitoinnista, digitoinnin laadusta tai pyydä tarjous.